"Ootko sä koskaan kokeillut kirjoittaa silloin kun sun tekee mieli viillellä?"
"En mä tiedä, oon mä varmaan."
"Voisitko sä kokeilla sitä jo tänä iltana?"
Ja niin kävin ostamassa itselleni päiväkirjan. Tai siis ruman, euron maksavan vihon, jonka nimesin ahdistuskirjaksi päiväkirjan sijaan. Kotiin päästyäni päällystin vihon mieluisammaksi. Huomasin, että sellanen pieni näpertely ja askarteleminen on tosi terapeuttista. Ainakin äänet mun päässä hiljeni edes hetkeksi, ja nyt niillä on koti. Ahdistuskirja on niiden paikka.
Vaikka ostin vihon purkaakseni ahdistustani siihen ennemmin kuin omaan kehooni, ostin myös uusia teriä. Niitä en kuitenkaan ehkä tänä iltana testaa, mutta viholle voin antaa mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti