Oli ihanaa jutella. Pitkästä aikaa.

Sä oot yksi niistä ihmisistä, jotka saa vakuutettua muut melkein mistä tahansa.

Mut sä vakuutit siitä, että välität.

Kyllä mä tiesin jo valmiiksi sen, mutta niin kuin sanoit, 

et ole turhan usein sitä mulle kertonut.

"Sulla on kuitenkin aina ollut jotenkin erityinen paikka mun elämässä." 

Muistan vieläkin, kuinka me ensimmäisen kerran tavattiin.

Ajattelin, että sun kanssa mä haluan ystävystyä. 

Onneksi niin tapahtui.

Ilman sua mä en varmaan olisi kasvanut niin paljon.

Ilman sua mä en varmaan olisi pärjännyt.

"Mua pelottaa, että menetän sut."

Lupasit mulle, että niin ei käy.

Hetken mä jo luulin menettäneeni otteeni susta.

Sitten sä halasit mua ja tunsin sen saman lämmön kuin ennen.

Tiedän, että sä välität. 

Etkä sä sano asioita vain siksi, koska niin kuuluu tehdä.