i did it

Mä sitten uskaltauduin kertomaan hoitajalleni niistä lääkkeistä. Ja arvatkaa mitä - mitään pahaa ei tapahtunut. En joutunut osastolle enkä saanut syyllistäviä katseita, niin kuin etukäteen pelkäsin. Oikeastaan se tuntui varsin hyvältä, ihan kuin joku paino olisi tippunut mun harteilta. 

Viime päivät ovat olleet oikeastaan aika mukavia. Sain väännettyä itseni luennoille eilen ja tänään, vaikka se tuntui kauhean vaikealta. Kävin tänään kirpparillakin palkinnoksi siitä, että pääsin liikkeelle. Ostin farkut ja t-paidan ja yhteishintaa niille tuli naurettavat 3,5€! Vaikka kaikki on hyvin, mua vähän jännittää tämä loppuviikko. Joudun nimittäin olemaan miehestä erossa ainakin ensi maanantaihin asti, ellen sitten perjantaina ota autoa alle ja hurauta hänen luokseen. Mutta ehkä tällainen erossa olo voi olla ihan terveellistäkin, kun normaalisti me näemme joka ikinen päivä. Huomenna olemme muuten olleet 7 kk yhdessä ja se on meille kunmallekin pisin parisuhde, missä olemme olleet.

Kirjoitan tätä postausta autossa matkalla kotikotiin. Tavallaan ihanaa, että pääsee taas nukkumaan ikiomaan sänkyyn, tekemään asioita, joita juuri minä haluan tehdä ja rentoutumaan. Aloitin eilen uuden kirjankin, joka vaikuttaa melko koukuttavalta, mutta sen sijaan mun pitäisi oikeasti lukea ensi viikolla koittavaan tenttiin, mutta en ajatellut ottaa siitäkään kauheesti paineita - olosuhteet huomioon ottaen oon mielestäni opiskellut aika ahkerasti, ja skipannut vain yhden luennon, jonka asiat mä sitten opiskelin itsenäisesti.

Jännittävin, mutta ihan hyvin mielin siis katse kohti loppuviikkoa.