jos on sielu, se on levoton

Ei oo hyvä olla. Samaan aikaan haluan ja en halua. En osaa rauhoittua, koko ajan täytyy olla liikkeessä. Mun pakokeino pahasta olosta on mielen harhautus: näen kavereita, teen koulujuttuja tai vaan pyörin ympyrää. 

Mulla oli todella kiva viikonloppu täynnä tekemistä. Se oli hyvä, mutta ei kuitenkaan. Haluan olla aina jossain jonkun kanssa, ettei mulla olisi aikaa kohdata kipuja mun sisällä. Tukahdutan pahan olon, kunnes tulee hetki, jolloin en tee mitään ja silloin se kaikki ahdistus ja masennus iskee kovaa. Niin kävi nytkin. "Pakotin" miehen eilen lähtemään kaupungille, koska tiesin ahdistuvani jos emme lähde. Niinkuin sanoin, meillä oli kivaa, mutta nyt on taas iskenyt sunnuntai-illan ahdistus. 

Mulla on niin paljon rahahuolia, että pää hajoaa. Puhuin äidin kanssa puhelimessa ja helpotti kuulla, että apu on lähellä. Mutta silti mulla on niin luuseriolo, kun olen tietoisesti jättänyt yhden kuun vuokran maksamatta, että oon saanut silläkin rahalla vaan rellestää. Oon velkaa, en maksa ajoissa, multa peritään tukia takaisin. Mä kohta häviän tässä pelissä.

Mies tuli makaamaan mun viereen. En pysty kertomaan sille mun murheita, koska mua hävettää. Nolottaa sanoa, että olen jättänyt vuokrankin maksamatta. Ja hän kuitenkin antaa mun asua luonaan, maksaa osan ruuista ja auttaa aina. Mä en ansaitse mitään apua keneltäkään, mutta en mä ilmankaan pärjää. Paska minä.