En ole ikinä saanut tätä kunniaa olla kummitäti, joten kun kuulin sanat "haluaisitteko olla kummeja?", mun päässä vilisi ajatukset niin lujaa, etten saanut suustani sanaakaan hetkeen. Mulle tuli hirveän kuuma ja ehkä jopa vähän ahdistunut olo, mutta sanoin kuitenkin "olisihan se hienoa", ja näin lupauduin uuden tulokkaan kummiksi ihan huomaamattani.
Nyt kun mietin kummiutta ja sitä pientä lasta, tajusin, että siinäpä vasta onkin syytä elää. Haluan olla niin hyvä kummitäti, kuin vain suinkin pystyn. Tosiasia on se, että mua jännittää ihan hirveästi, mutta koska olen todella lapsirakas, uskon pystyväni siihen. Kotimatkalla mä olin asiasta jo niin innoissani, että kirjoitin jokaiselle lähimmälle kaverilleni ja perheenjäsenelle, että musta tulee kummitäti!
En malta odottaa, että tämä pieni poika kasvaa ja pääsen kunnolla puuhastelemaan hänen kanssaan. Haluan kunnolla hemmotella ja hyysätä, mutta kuitenkin olla se vastuullinen aikuinen, joka aina auttaa. En millään jaksaisi odottaa joulukuuta ja ristiäisiä. Niin suuri kunnia ja vastuu tämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti