en tiedä

Tekisi kauheasti mieli puhua jollekin, en vain tiedä kenelle. Haluaisin puhua sinulle, sinulle ja sinulle, mutta en kehtaa häiritä. Tuntuu, että musta on vain harmia ja vaivaa. Varmaan kaikki muutkin ovat jo heittäneet toivonsa mun suhteen, en mäkään jaksaisi kuunnella jonkun valitusta päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Mutta kun mulla ei ole muitakaan. 

Sinä autoit mut alkuun, kun huomasin, ettei kaikki ole hyvin.

Sinä kuuntelit ja olit huolissasi, kun kerroin sairaudestani.

Sinä poimit mut pimeästä kuopasta ja pidät pinnalla edelleen.

Te kaikki kolme olette mulle mittaamattoman arvokkaita ja tärkeitä. Ilman teitä en ehkä olisi täällä enää. Mutta en mä haluaisikaan olla. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, joskus toivoisin, ettei teitä olisi ollenkaan. Toivon, etten olisi selvinnyt. En halua selvitä nytkään.