lonely people are always up in the middle of the night

Just nyt mä istun mun sängyllä ja mietin. Tai oikeastaan koitan olla miettimättä. Nimittäin sitä, kuinka helvetin yksin mä jälleen kerran olen. Mua ärsyttää ja harmittaa yksi kaveri. Oltiin sovittu jo monta päivää sitten, että tänään hän tulisi vihdoin mun luo yöksi. No mitä hän tekee? Minun ensin kysyttyäni, että onko hän tulossa, ilmoittaa hän mulle, että ei ole varma tulostaan TAASKAAN. No pitihän se arvata. Tänään on joku tapahtuma klo 22 (eli juurikin näillä näppäimillä), johon hän oli kavereilleen luvannut mennä - sen jälkeen, kun oli luvannut tulla minun luokseni. Todella kiva. Musta jotenkin tuntuu, että luottamus tähän ihmiseen vaan varisee pois pikkuhiljaa. En oikeastaan edes ollut pahoillani aluksi siitä, kun hän ilmoitti tulonsa olevan epävarmaa, koska osasin varautuakin jo sellaiseen. Sanoin, ettei minua haittaa, jos hän tulee myöhään, mutta kieltämättä eniten harmittaa se, että en selvästikään ole hänelle kovin tärkeä tapaus.

Mä voin tuntea taas, kuinka kyyneleet kirpoaa mun silmiini. En haluaisi olla näin helvetin heikko ja luuseri - kuka nyt itkee yksin omassa kodissaan sitä, että joutuu olemaan yksin. By-vitun-hyy! Laitoin tänään entiselle hoitajallenikin sähköpostia, koska hän halusi kuulla kuulumisiani. Kerroin yksinäisyydestäni ja yksinolemisen vaikeudesta. Toivon, että häneltä tulisi jotain rohkaisevia sanoja ja vinkkejä, kuinka oppisin elämään myös yksin. 

Tällä hetkellä haluaisin mennä vain nukkumaan ja unohtaa kaiken paskan - eniten siis sen, kuinka kaverini kerta toisensa jälkeen peruu ja peruu. Mutta sitten haluan kuitenkin pitää pientä toivon kipinää yllä, jos hän kuitenkin tulisi. En vain ole ihan varma haluanko häntä enää tänne, mutta en myöskään kehtaa laittaa hänelle viestiä, että "älä tule". 

Tottakai mulla on niitäkin ystäviä, jotka eivät petä ja peru tulemisiaan, mutta just nyt sekään ei kauheasti helpota oloa. Tietysti ehtisin vielä lähteä poikaystävänkin luo, mutta niin kuin olen aiemminkin todennut: haluan oppia olemaan myös yksin. Mies tosin sanoi, että mun ei tarvitse missään nimessä "pakottaa" itseäni olemaan yksin, ja että saan olla hänen luonaan ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Tuntuu hyvältä tietää, että jossain on koti, vaikka se ei ihan oikeasti olisikaan mun koti.