Ylläoleva kuva kertoo aika paljon mun viimeaikaisista fiiliksistä. Muutos on nyt hyvä juttu. Aiemmin vihasin muutosta, halusin kaiken pysyvän samanlaisena. Nyt kuitenkin tajusin, että on tylsää olla aina vaan se masentunut ja itsetuhoinen, kun voin olla iloinen ja nauttia elämästä. Tiedän, se ei aina ole valintakysymys, mutta nyt kun oon kerrankin onnistunut saavuttamaan tän olotilan, aion pitää siitä kiinni. Ainakin toivon niin.

En voi väittää, että olisin selättänyt masennuksen täysin, koska vieläkin mun ajatukset tuppaa olemaan aika negatiivisia. Mun täytyy pinnistellä ja ponnistella, että voin kääntää ne positiivisemmiksi. Iloisuus ja "onnellisuus" ei siis ole mitään automaatioita vaan vaatii työtä. Mulla on sellainen mielikuva, että sitten kun oon parantunut, ne asiat tulevat vähän enemmän itsestään. Mutta ainakin toistaiseksi suunta on ylöspäin. (Ja tähän loppuun vielä masentunut minä sanoisi: "Seuraavaa romahdusta odotellessa.")