Mä haluan laihtua. Niin paljon. En halua olla mikään luuranko, mutta taas se hoikka nätti tyttö, jolla oli thigh cap ja jonka solisluut erottuivat selvästi. Mua surettaa, kuinka olen antanut itseni lihoa ihan vain käyttäen "parantumista" tekosyynä. On ihan tervettä syödä. Ota vielä toinen pulla. Eieieiei! Mä haluan saada itseni takaisin, koska tässä kehossa, tässä painossa en koe olevani oma itseni. Peilikuva ällöttää ja oon kauhuissani nähdessäni kokovartalokuvia minusta (varsinkin jonkun muun ottamia). Mun käsivarret ja ranteetkin on kasvanut! Haluan olla se lintunen, keijukainen, joka ei syö.
Tästä se alkaa - laihdutus. Hassuahan on, että VIHAAN liikuntaa. Hyötyliikunnasta mä nautin, ja olenkin nyt pyrkinyt sitä lisäämään, mutta esimerkiksi n. puoli vuotta kestänyt kuntosaliharjoitteluni oli aivan kamalaa. Siksi olen päättänyt olla syömättä, koska se tuntuu tällä hetkellä helpoimmalta keinolta pudottaa painoa. Ainakin näin aluksi. Pitää vain tehdä sallittujen ja kiellettyjen ruokien listaa ja alkaa taas laskea kaloreita - mitä vähemmän sen parempi.
Syömättömyys voi olla hieman haastavaa, koska en asu yksin. Uskon, että mies tulee jossain vaiheessa huomaamaan niukentuneen ruokavalioni, mutta en halua miettiä sitä vielä. Lisäksi käyn päivittäin paikassa, jossa syödään ja olisi erittäin epäilyksiä herättävää, jos yhtäkkiä lakkaisin syömästä. Helppo siellä on syödä vain vähän, koska kukaan ei vahdi paljonko otan, kunhan otan.
Yllä oleva kuva kuvastaa mun mielentilaa just nyt. Välillä tiedostan ajattelevani todella sairaasti, mutta syömättömyys vain tuntuu ainoalta mahdolliselta ratkaisulta. Haluan takaisin mun itsekurin ja hoikan vartalon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti