good night

Hyvää yötä puiston puut ja vanha pihlaja.

Hyvää yötä siili, muista juoda maitoa.

Hyvää yötä.

Hyvää yötä, mummu.

i'm a mess right now inside out

Huomenna alkaa taas uusi juttu mun elämässä - psykiatrinen intensiivijajkso. Jakso kestää kolme viikkoa ja tapaamisia on kolmesti viikossa. Mua vain jännittää, miten tulen jaksamaan käydä siellä ja saanko kavereita. 

Kävin viime tiistaina vähän tutustumassa paikkaan alkuhaastattelun merkeissä, ja se jotenkin avasi mun silmät tajuamaan, miten paskana mä olen. Mun normaalista elämästä ei tule juuri mitään. Lukittaudun vain kotiin ja oikeastaan ainoa sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu miehen kanssa. Kyllä mä välillä näen kavereita ja jopa poistun kotoa, mutta muutoin olen kyllä ihan kotini vanki. 

Mun päivät kuluu nukkuessa ja koneella roikkuessa - siis silloin, kun jaksan nousta sängystä. Oikeastaan mikään ei enää tuo mulle sellaista oikeaa iloa ja onnea. Miestäni totta kai rakastan, enkä halua edes kuvitella elämää ilman häntä, mutta ei se elämä vain ole aina sitä ruusuilla tanssimista. Eilenkin kävimme tuplatreffeillä miehen ystävän ja tämän miesystävän kanssa, mutta ei mulla ollut niin hauskaa, kuin olisin toivonut. Ruoka ei maistunut ja leffakin oli vain ihan ookoo. Tämä harmittaa mua, koska olin jo jonkun verran odottanut tätä hetkeä ja tapaamista, mutta silti mulla oli jotenkin vaikea olla. 

Mä toivon, rukoilen ja anon, että tää intensiivijakso auttaisi mua löytämään jonkun rytmin ja suunnan mun elämälle. Mua ahdistaa vaan olla ja ajelehtia, kun muut puskevat eteen päin elämässä kauheeta vauhtia. Haluaisin vaan olla normaali, terve, onnellinen ja mitä näitä nyt onkaan. Toisaalta toivon myös, että oppisin jo pikkuhiljaa hyväksymään tän mun tilanteen. Ehkä vielä joskus.